Veikkauksen arpoja ei voi ensi vuonna ostaa lahjaksi kuin ennen
Suomessa toimeenpantavasta porukkapelistä saatu voitto on TVL 85 §:n mukainen verovapaa arpajaisvoitto vain pelistä osuuden ostaneille tunnistautuneille pelaajille. Vastaavasti raaputusarvan perusteella saatu voitto on verovapaa vain tunnistautuneelle arvan ostaneelle ja voiton lunastaneelle henkilölle.
Jos arpajaisvoiton saaja antaa voiton tai osan siitä toiselle henkilölle, kyseessä on perintö- ja lahjaverolain 18 §:n mukainen lahja. Jos voiton lunastanut henkilö jakaa yksin saamansa arpajaisvoiton toisten henkilöiden kanssa ennen arvontaa tehdyn yhdessä pelaamista koskevan sopimuksen perusteella, arpajaisvoitto on verovapaa vain tunnistautuneelle ja voiton lunastaneelle pelaajalle ja muiden sopimuksen osapuolten saama tulo katsotaan muuksi veronalaiseksi ansiotuloksi.
Näin yksinkertainen asia oli yöllisen kommenttisi valossa:
**Arpalipulla ei ole muuta arvoa, kuin arpalipun arvo. Jos raaputtamaton arpa lahjoitetaan, niin mitään muuta arvoa sillä ei ole. Vaikka lahjaksi saadulla arvalla voittaisikin, kuten Roopelle kävi, niin tarkkaan ottaen hän ei ole saanut mitään omaisuutta lahjaksi, jonka voisi määrätä verolle, vaan oikeuden voittoon arpajaisten järjestäjältä saamalla sattumanvaraisesti oikean voittokupongin.**
Mutta kun tiukalle jouduit, niin löysithän niitä perusteluja vähän lisää. Hyvä niin. Otit kantaa juuri siihen, minkä jo alkukommentissani esitin asian ytimeksi: onko ratkaiseva merkitys mahdolliselle verottomuudelle sillä, että lahjan arvoa - vaikka se oli olemassa - ei lahjan antohetkellä tiedetty?
>>Arpavoiton hallintaoikeus ei ole voimassa tai edes tiedossa ennen raaputtamista, jolloin arpajaisvoitto ei voi olla lahjoittajan hallussa, eikä kyse ole tietoisesta arpajaisvoiton lahjoituksesta, vaan vain nimellisarvoisten arpojen lahjoittamisesta.>Yksittäisissä tapauksissa verotusta ohjaa enemmänkin aikaisemmat ennakkopäätökset ja vielä enemmän verottajien omat verotusohjeet ja virastojen tekemät tulkintalinjat. Olet kai huomannut, että jopa perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin, verotoimistojen päätökset vaihtelevat eri puolilla maata. Jos verottajalla on yleisenä linjana, ettei arpajaisvoittoihin sekaannuta muuten kuin hyvin vahvan näytön perusteella, niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin
Raaputusarpaa ei kannata ostaa enää joululahjaksi – Tässä syy
Näin yksinkertainen asia oli yöllisen kommenttisi valossa:
**Arpalipulla ei ole muuta arvoa, kuin arpalipun arvo. Jos raaputtamaton arpa lahjoitetaan, niin mitään muuta arvoa sillä ei ole. Vaikka lahjaksi saadulla arvalla voittaisikin, kuten Roopelle kävi, niin tarkkaan ottaen hän ei ole saanut mitään omaisuutta lahjaksi, jonka voisi määrätä verolle, vaan oikeuden voittoon arpajaisten järjestäjältä saamalla sattumanvaraisesti oikean voittokupongin.**
Mutta kun tiukalle jouduit, niin löysithän niitä perusteluja vähän lisää. Hyvä niin. Otit kantaa juuri siihen, minkä jo alkukommentissani esitin asian ytimeksi: onko ratkaiseva merkitys mahdolliselle verottomuudelle sillä, että lahjan arvoa - vaikka se oli olemassa - ei lahjan antohetkellä tiedetty?
>>Arpavoiton hallintaoikeus ei ole voimassa tai edes tiedossa ennen raaputtamista, jolloin arpajaisvoitto ei voi olla lahjoittajan hallussa, eikä kyse ole tietoisesta arpajaisvoiton lahjoituksesta, vaan vain nimellisarvoisten arpojen lahjoittamisesta.>Yksittäisissä tapauksissa verotusta ohjaa enemmänkin aikaisemmat ennakkopäätökset ja vielä enemmän verottajien omat verotusohjeet ja virastojen tekemät tulkintalinjat. Olet kai huomannut, että jopa perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin, verotoimistojen päätökset vaihtelevat eri puolilla maata. Jos verottajalla on yleisenä linjana, ettei arpajaisvoittoihin sekaannuta muuten kuin hyvin vahvan näytön perusteella, niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>niin ellei joku tunnusta lahjoittaneensa tai saaneensa lahjoituksena voittoarpaa, niin silloin asiaan ei sekaannuta.>perintöverotuksessa, jonka hallitset riittävän hyvin
Riippumatta tuleeko voittoa vai ei, kaikki arpaan liittyvät asiakirjat arkistoidaan paperi- ja digiversioina 12 vuodeksi pankin tallelokeroon, joka tottakai avataan arvan ostajalle samassa yhteydessä.
Lisäksi tunnistautuminen auttaa pelaamisen hallinnassa ja estää alaikäisiä lunastamasta raaputusarpojen voittoja.
Eli niin arvan ostaja kuin lahjan saaja ovat molemmat rekisteröityneet Veikkaukselle ja arvan ostaja luovuttaa tuon sähköisen arpalipukkeen lahjan saajalle ennen "raaputtamista" Tällöinhän kaikki em.
Verottaja iskee arpoihin: Arpoja ei voi ostaa enää lahjaksi
Alaikäiset pelasivat pääosin pahvisia raaputusarpoja vuonna 2019.Alla oleva kuvio kertoo, että alaikäisten, 15–17-vuotiaiden suosiman viiden rahapelityypin pelaaminen on mukavasti vähentynyt pitkällä aikavälillä, mutta aivan viime vuosina Veikkauksen arpapelien pelaaminen on taas lisääntynyt.15–17-vuotiaiden pelaajien osuus väheni vuodesta 2007 vuoteen 2015, mikä johtunee vuosina 2010/2011 tehdystä rahapelaamisen ikärajan nostosta 15 vuodesta 18 ikävuoteen.
Raaputusarpoja ei voi enää käytännössä ostaa lahjaksi
Raaputusarpojen uudistuminen on herättänyt joissakin pelaajissa ärtymystä. Tuntuu hölmöltä tunnistautua yhden Ässä-arvan vuoksi, eikä tarvittavaa korttiakaan ole aina mukana. Monet harmittelevat sitäkin, ettei arpoja voi enää ostaa lahjaksi.
Veikkauksen raaputusarpoja ei voi vuoden alusta ostaa enää lahjaksi
Tämä ei tarkoita etteikö sinun tarvitsisi raaputtaa arpaa tai että voitto olisi turvassa; edelleen vaaditaan, että raaputat ja viet voittavan arvan lunastukseen kuten aiemminkin.
Uusi vuosi, uudet säännöt: Raaputusarpoja ei voi enää ostaa lahjaksi
Vastaus: Kannanotto koskee vain 1.1.2024 tai sen jälkeen ostettuja raaputusarpoja. Vuoden 2023 puolella ostettuihin raaputusarpoihin sovelletaan vuonna 2023 voimassa ollutta kannanottoa, vaikka ne lunastettaisiin vuoden 2024 aikana.
Käytännössä raaputusarpoja ei voi enää ostaa lahjaksi
Tämä ei tarkoita etteikö sinun tarvitsisi raaputtaa arpaa tai että voitto olisi turvassa; edelleen vaaditaan, että raaputat ja viet voittavan arvan lunastukseen kuten aiemminkin.
Mutta kukaan muu henkilö ei voi lunastaa voittoa kuin arvan ostanut henkilö.
Ässä-arpoja ei voi kohta enää ostaa lahjaksi – Tämä muuttuu
"onko ratkaiseva merkitys mahdolliselle verottomuudelle sillä, että lahjan arvoa - vaikka se oli olemassa - ei lahjan antohetkellä tiedetty?"
Ei ole olemassa yhtä ratkaisevaa tekijää joka ratkaisee, vaan useita osatekijöitä, joiden yhteisvaikutus johtaa tulkintaan, ettei lahjaverovelvollisuutta synny.
Yksi osatekijä on tietoisuus lahjan lahjoitushetken arvosta, toinen on arpaan liittyvä voiton sattumanvaraisuus, kolmas on että arpajaisvoitto konkretisoituu vasta sitten kun arpajaisvoitto lunastetaan. Viimeisessä kohdassa voidaan nähdä, ettei arvan alkuperäisellä lahjoittajalla, ja arvalla voittaneen välillä tapahdu todennettavissa olevaa omaisuuden siirtoa näiden välillä.
"Mutta mitenkähän tuo soveltuisi tilanteeseen, jossa A, avattuaan B:n ostaman A:n säilytettäväksi antaman arvan ja nähtyään sen sisältävän 150.000 euron voiton, tuon voiton itselleen lunastaa ja antaa B:lle ostamansa toisen arpalipun? (Jos menettely paljastuisi.) Kavalsiko A vain 3,50 euron arvoisen arvan - vai kavalsiko mitään, kun antoi toisen arvan sijaan? "
B ei esimerkissäsi lahjoita tai varsinaisesti luovuta omistusoikeutta arvan suhteen A:lle, vaan ainoastaan säilytettäväksi. Systeemisi voisi jopa toimia silloin jos myös A:n tilalle hankkima arpalippu olisi samanarvoinen kuin entinen, eli sisältäisi yhtä suuren voiton, jolloin vahinkoa ei syntyisi.
Jos asiaa lähdetään rikosoikeudellisesta näkökulmasta katsomaan, esimerkkisi A syyllistyy kavallukseen ja kätkemisrikokseen noilla tunnusmerkein. Oikeastaan nimikkeet saattaisivat olla törkeitä, kun kavallettu voittosumma olisi noin suuri.
Jos asiaa ei vietäisi rikosoikeudelliseen käsittelyyn, vaan se hoidettaisiin siviilijuttuna, niin kyllähän menettelyssä toteutuu selvästi sopimusoikeudellinen petoksen tunnusmerkistö ja vahingonkorvausvastuun osalta voidaan näyttää selvästi aiheutunut taloudellinen vahinko, joka pitää korvata. Eli A maksaa saamansa voiton takaisin B:lle ja tarvittaessa myös syntyneet kulut päälle.
Tosin jos oikein hankalaksi esimerkki halutaan, niin on tietenkin mahdollista että arvan voitto johtuukin A:n toiminnasta, eli vaikkapa ylimääräisestä taitopelistä , joka pitää osata tehdä, tai lisäarvonnasta, jossa vaikkapa arvan numero olisi pitänyt ilmoittaa. Tällöin luultavasti tulisi eteen jonkinlainen voitonjako.
"Kuuluuko voittokin ehkä A:lle (tai ehkä vilpittömässä mielessä olleelle C:lle, jolle A oli arvan lahjoittanut), jos se - sinun mukaasi - ei arpalipun alun perin omistaneelle B:lle ollut kuulunut? B:llehän voitto sinun mukaasi ilmeisesti ei kuulu, koska hän ei ollut tietoinen ostamansa arvan voitosta eikä hänen hallussaan siten ole ollut muuta kuin nimellisarvon arvoinen arpalippu. Entä C, saako hän pitää voiton, kunhan antaa B:lle lunastuksena arvan nimellisarvon 3,50 euroa?"
Jos B todella lahjoittaa arvan, niin silloin voiton saa pitää joko A tai C. Jos taas kyse ei ole lahjoituksesta tai muustakaan varsinaisesta esineen luovutuksesta, niin voitto kuuluu lähtökohtaisesti B:lle. Tällöin mennään sitten oikeudessa tapauksen tosiseikastoa yksityiskohtaisesti läpi, voiko voitonjakoa sovitella B:n ja C:n välillä, vai pitääkö koko voitto palauttaa, vai joutuuko jutun konna A yksinään vastaamaan B:lle saamatta jääneestä voittosummasta, ja korvaamaan sen kokonaisuudessaan. C:n saadessa pitää voittamansa summan kokonaan itsellään.
"Minua ei tapauksessa niinkään kiinnosta verottajan ohjeet ja käytäntö, vaan se logiikka, mihin nuo ohjeet ja käytäntö perustuvat, kun lähtökohtana on/pitäisi olla laki. (PerVL 1 § 1 mom. "Joka perintönä, testamentilla tai lahjana saa omaisuutta, on velvollinen suorittamaan siitä valtiolle veroa sen mukaan, kuin tässä laissa säädetään." Säännöstä, johon verottomuus suoraan perustuisi, en ole löytänyt.) Tässä on toisarvoista myös, onko verottajalla riittäviä resursseja tutkia asioita. Kysymys on siis siitä, tulisiko ko. lahjaa lain sanamuodosta lähtien verottaa vai ei."
Jos sanamuodon perusteella mennään, niin arvan saajahan ei saa lahjana muuta omaisuutta, kuin käyttämättömän arvan. Arvan nimellisarvo on niin matala, ettei siitä mene veroa.
Saajan ja luovuttajan välillä ei ole muuta sellaista välitöntä omaisuuden siirtoa, jossa luovuttaja antaisi omia varojaan lahjan saajalle.
Nämä viestien pituudet alkavat mennä vähän maratonin mittoihin.
Veikkauksen raaputusarpoja ei voi enää ostaa lahjaksi
Jos tämä on liian vaikeaa, niin voi sen tehdä vieläkin vaikeammin... Sitten yksi menee sinne lähikauppaan ja tekee sen porukkapelin kymmeneen jaettuna. Saa sieltä yhden lapun mukaansa omalla kortillaan ja loput 9 lappua tallennetaan sinne koneeseen. Sieltä sitten ne 9 pelikaveria käy jokainen lunastamassa oman lappunsa omalla veikkauskortillaan.