Tiistain Top Ten: Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajat


Suomi kuuluu naisissa amerikkalaisen jalkapallon suurmaihin. EM-kullan lisäksi kaksista edellisistä MM-kisoista – vuonna 2010 ja 2013 – Suomi on saavuttanut pronssia.


Amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat käynnistyvät Kanadassa Langleyssa lauantaina. Kisojen avausottelussa kohtaavat kaksi Euroopan kärkimaata, kun hallitseva EM-kultamitalisti Suomi saa vastaansa Iso-Britannian. Euroopan kaksikon ja kisajärjestäjä Kanadan lisäksi MM-kullasta taistelevat hallitseva mestari Yhdysvallat sekä Australia ja Meksiko.

Hanna-Mari Sarlin (s. 1964) – Maunulasta maajoukkueeseen
’Näin, että Slovakian maalivahti oli laukaisuhetkellä vasta valmiusasemissa ja libero eteni taaksepäin. Silloin oli paras hetki ampua.’ Täydellinen laukaus löytyi Slovakian maalin nurkasta. – HS, EM-karsintaottelusta Suomi-Slovakia, 1996
Hanna-Mari Sarlin aloitti jalkapallon pelaamisen 1970-luvun puolivälissä, kun ensimmäinen sukupolvi naisten SM-sarjan pelaajia oli siirtymässä syrjään. HJK:n Maunulan kaupunginosajoukkueessa Sarlin oli Heimo Laaksosen kokoaman tyttöjen joukkueen suurimpia lupauksia. Lupaukset lunastettiin emäseurassa 1980- ja 1990-lukujen aikana.
Sarlin kuului HJK:n ja A-maajoukkueen runkopelaajiin lähes 20 vuotta. HJK:n lisäksi urallaan Puotinkylän Valttia edustanut nopea hyökkääjä voitti lopulta 11 Suomen mestaruutta ja viisi Suomen cup-titteliä. Maalisaldo kipusi komeasti yli 100 maalin. HJK-uran kohokohtia olivat myös kaksi voittoisaa kansainvälistä turnausta Ranskan Mentonissa. Vuosina 1989 ja 1990 Sarlin sai kokemusta myös ulkomaan kentiltä – ei tosin ammattilaisena – pelatessaan Ruotsin Damallsvenskanissa Hammarbyn riveissä.
Jalkapallon lisäksi urheilullinen Sarlin pelasi SM- ja maajoukkuetasolla myös salibandya, jossa hän voitti Espoon Oilersin riveissä Suomen mestaruuden vuonna 1994. Hän on sekä ensimmäinen nainen HJK:n Hall of Famessa että ensimmäinen suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen valittu nainen. Kasvatustieteiden maisteri on työskennellyt siviilissä muun muassa luokanopettajana, opetustoimen ylitarkastajana ja rehtorina.

Suomi oli lähellä jalkapallon MM-kisapaikkaa

Anne Mäkinen (s. 1976) – EM-kisojen paras
”Anne Mäkinen ei ole kuka tahansa jalkapalloihminen. Hän on Suomen ensimmäinen naisammattilainen, 118 A-maaottelun konkari ja yksi oman aikansa parhaista keskikenttäpelaajista.” – HS, 2013
Anne Mäkinen oli ensimmäinen kansainvälisen huipun saavuttanut suomalainen naispelaaja. 15-vuotiaana maajoukkueessa debytoinut monipuolinen keskikenttäpelaaja oli mukana nostamassa suomalaista naisjalkapalloa aina arvokisoihin saakka.
Ensimmäiset pelinsä naisten SM-sarjassa JNK Laajasalon kasvatti sai FC KontUssa. Maajoukkueeseen noustuaan Mäkinen siirtyi ensin HJK:hon, mutta vaihtoi jo vuoden jälkeen MPS:n paitaan, jossa hän kaudella 1994 saavutti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Mäkisestä tuli ensimmäinen suomalainen naisjalkapallon ammattilaispelaaja, kun hän vuosina 2001–2003 pelasi Yhdysvaltojen WUSA -ammattilaisliigassa Washington Freedomin ja Philadelphia Chargen joukkueissa. Myöhemmin Mäkinen siirtyi Ruotsiin, jossa hän juhli Damallsvenskanin voittoa Umeå IK:n riveissä kahdesti.
Anne Mäkisen uran huippuhetket koettiin vuonna 2005, kun hän johdatti kapteenina naisten jalkapallomaajoukkueen Englannin EM-kisoihin. Suomi selvisi arvokisadebyytissään välieriin saakka, ja Mäkinen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Myöhemmin samana vuonna keskikentän kapellimestari palkittiin ensimmäisenä naisena Captain’s Ballilla. Mäkisen uran kruunasivat vuoden 2009 EM-kisat, jossa isäntämaa Suomi eteni puolivälieriin. Pelaajauransa jälkeen Mäkinen on jatkanut työtään suomalaisen naisjalkapallon hyväksi uudessa roolissa – päätoimisena naisten jalkapallovalmentajana.

Atik Ismail (s. 1957) – Pallotaiteilija
”82. minuutilla Parikka linkoaa pitkän sivurajaheiton, joka kimpoaa vastustajan puolustajasta minua kohti. Tuhannet toistot muistuvat mieleeni, Ryytimaantien puiston tuoksu ja Bolliksen harjoituskentillä vedetyt laukaisutreenit. Saksipotku ja pam! Peli on tasan.”
Intohimoinen klubilainen Atik Ismail koki ensimmäiset suuruudenhetkensä alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Sveitsissä vuonna 1975, jossa Suomi eteni yllättäen loppuotteluun saakka. Mies nousi pinnalle 1970-luvulla myös SM-sarjassa, jossa hän edusti HJK:n lisäksi vuoden ajan Kiffeniä. Todellisen läpimurron taiteilijatyyppi teki vuonna 1978, jolloin hänen maalivainunsa tuotti jatkuvasti tulosta paitsi SM-sarjassa, myös maajoukkueessa: neljä maalia OTP:tä vastaan SM-sarjassa ja kaksi maalia Kreikan verkkoon EM-karsintaottelussa tekivät hänestä hetkessä vuoden puhutuimman jalkapalloilijan.
Ulkomaalaiset värvärit houkuttelivat luovan hyökkääjän ensin Turkkiin ja myöhemmin Ruotsiin ja Belgiaan. Ulkomaan komennukset jäivät poikkeuksetta lyhyiksi kurittomuuden ja alkoholin takia, mutta kotimaahan palattuaan mies oli aina iskussa. Ismailista kehittyi uransa loppuvaiheessa puhdasta kärkipelaajaa monipuolisempi pelimies, joka taisi niin maalinteon kuin vapauttavat syötötkin.
Pelaajauransa jälkeen Ismail kouluttautui lähihoitajaksi, mutta kenties paremmin hänet tunnetaan kirjoistaan. Ismailin terävä kynä on tuottanut muun muassa teokset Klubin kundit – 20 vuotta koukussa (2006), Mestaruussarjan maestrot 1960–1989 (2013) ja Ammattina jalkapallo (2015).

Saavutukset
– seurat: PIF, TuTo, TPS, HIFK, Lahden Reipas, Beşiktaş (TUR), TuPa
– 43 A-maaottelua, 11 maalia
– SM-sarjassa 213 ottelua, 100 maalia; Turkin pääsarjassa 29/10
– Suomen mestaruus TPS 1968 ja 1975
– SM-sarjan paras maalintekijä 1967 ja 1968
– Palloliiton vuoden jalkapalloilija 1969
– seurat valmentajana: TPS, IK Brage (SWE), HJK
– valmentajana Suomen cupin voitto 1991 (TPS)
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1992–1994

Saavutukset
– seurat: Valkeakosken Haka
– 1 A-maaottelu
– SM-sarjassa 252 ottelua, 80 maalia
– Suomen mestaruus 1960, 1962 ja 1965
– Suomen cupin voitto 1959, 1960, 1963 ja 1969
– valmentajana Suomen mestaruus ja Suomen cupin voitto 1977 (Haka)
– Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja 1979–1981


Jalkapallon MM-karsinnoissa Ukraina-Suomi: Huuhkajat janoaa revanssia

Kaarlo Soinio (1888–1960) – Jalkapallon äänenkannattaja
”Päästäisimmekö sellaisen oppimistilaisuuden ohitse kuin mitä Tukholman olympialaisten jalkapallokilpailut epäilemättä ovat? Jalkapallon pelaajaksi ei opi kirjasta lukemalla ja pelisääntöjä tutkimalla, vaan ahkeralla harjoituksella ja näkemällä ensiluokkaista peliä.”
Kaarlo Soinio työskenteli nuoremman veljensä Einon tavoin urheilun hyväksi useilla rintamilla – seuratoimijana, järjestömiehenä, urheilutoimittajana ja kaupungin virkamiehenä. Voimistelunopettajaksi kouluttautunut Soinio tuli ensin tunnetuksi urheilijana. Hän oli perustamassa HJK:ta vuonna 1907 ja oli voittamassa seuran ensimmäisiä Suomen mestaruuksia vuosina 1911 ja 1912. ”Kepparin” lahjat eivät rajoittuneet vain yhteen lajiin, sillä Lontoon olympialaisissa 1908 hän voitti pronssia Suomen voimistelujoukkueen jäsenenä. Neljä vuotta myöhemmin Soinio palasi olympianäyttämölle Suomen jalkapallomaajoukkueessa. Hän oli Tukholmassa olympiajalkapallojoukkueen johtaja ja pelasi yhdessä ottelussa itsekin.
Soinio työskenteli pitkään Palloliitossa sihteerinä – käytännön miehenä useammin toimiston ulkopuolella kuin sisällä. Miehen työpäiviä täyttivät alkuvuosina muun muassa jalkapallosääntöjen laatiminen, kentän rajojen merkitseminen, otteluiden tuomitseminen ja otteluraporttien kirjoittaminen päivä- ja urheilulehtiin.
Varsinaisen elämäntyönsä Kaarlo Soinio teki Helsingin kaupungin eri virastoissa. ”Keppari” oli vuosina 1918–1932 kaupungin apulaispoliisimestari; myöhemmin hänestä tuli urheilu- ja ulkoiluosaston päällikkö. Jalkapallosta mies ei virkojensa takia joutunut luopumaan, sillä hän jatkoi Helsingin Sanomien urheilutoimittajana elämänsä viimeisiin vuosiin saakka.

EM-karsinnat, joukkue, televisiointi, ottelut ja uutiset

alkaen ennen lopputurnausta pelattiin karsinnat. Ensimmäisen kerran Suomi osallistui karsintoihin . Vuoden , ja olympialaisten karsintoihin Suomi osallistui A-maajoukkueen rinnalle perustetulla . Suomi pääsi vuoden 1980 olympialaisten lopputurnaukseen, kun karsintalohkon ykkönen ja kakkonen boikotoivat kisoja. Olympiajoukkue pelasi Moskovan kisoissa kolme lohkovaiheen ottelua (0–2 , 0–0 , 3–0 ), ja pelit päättyivät alkulohkoon. alkaen olympiajalkapallo muutettiin alle 23-vuotiaiden turnaukseksi.

Huuhkajat arvottiin kovaan MM-karsintalohkoon

Suomi on osallistunut yhteensä neljä kertaa. Ensimmäisen kerran jalkapallomaajoukkue osallistui . Suomi sijoittui turnauksessa neljänneksi, kun joukkue eteni pronssiotteluun, mutta hävisi sen maalein 0–9. Olympialaiset olivat jalkapallomaajoukkueiden tärkein turnaus ennen ensimmäisiä . Toisen kerran Suomi osallistui olympialaisiin , mutta pelit päättyivät ensimmäisellä kierroksella (3–7 ). Suomi osallistui isäntäjoukkueena, mutta kotiturnauksen ottelut jäivät myös yhteen (3–4 ).

Huuhkajat arvottiin samaan MM-karsintalohkoon Puolan kanssa

Saavutukset
Pelaajana:
– Seurat: Ilves, HJK, Stuttgarter Kickers (GER) ja St. Pauli (GER)
– 100 A-maaottelua, 20 maalia
– SM-sarjassa 289 ottelua, 152 maalia; Saksan Bundesliigassa 32/5; Saksan 2. Bundesliigassa 71/12
– Suomen mestaruus Ilves 1983
– Suomen cupin voitto Ilves 1990
– Nuorten maajoukkueen paras pelaaja 1983
– Urheilutoimittajien ja Palloliiton Vuoden jalkapalloilija 1987
– SM-sarjan paras maalintekijä 1987
– Suomen jalkapallomaajoukkueen kunniakapteeni (1996)
-Suomen Palloliiton Gladiaattori
Valmentajana:
– Suomen mestaruus Tampere United 2001, 2006 ja 2007
– Suomen cupin voitto Tampere United 2007
– Vuoden jalkapallovalmentaja Suomessa 2001, 2006 ja 2007

Suomen jalkapallon ja futsalin maajoukkueiden sivut

Seuraavat pelaajat on valittu Suomen joukkueeseen otteluihin ja vastaan 14. ja 17. marraskuuta 2024.